Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Kansainväliset pakotteet

Kansainvälisillä pakotteilla tarkoitetaan taloudellisen tai kaupallisen yhteistyön sekä esimerkiksi liikenne- ja viestintäyhteyksien tai diplomaattisten suhteiden rajoittamista tai keskeyttämistä tietyn valtion tai tiettyjen ryhmien kanssa.

Pakotteiden tarkoituksena on osana muita ulkopoliittisia toimia vaikuttaa toisen valtion tai ihmisryhmän harjoittamaan politiikkaan tai toimintaan, jonka katsotaan uhkaavan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.

Tällaista toimintaa voi olla esimerkiksi joukkotuhoaseiden levittäminen, kansainvälinen terrorismi tai laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset.

Pakotteiden keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa vienti- ja tuontirajoitukset, finanssipakotteet sekä matkustusrajoitukset. Sen sijaan kokonaisvaltaisista kauppasaarroista on niin YK:n kuin EU:nkin toiminnassa luovuttu käytännössä kokonaan.

Nimettyihin henkilöihin ja yhteisöihin tai rajattuihin talouden sektoreihin kohdistuvien pakotteiden on katsottu vaikuttavan tehokkaammin vastustettavasta politiikasta tai toiminnasta vastuussa oleviin, samalla kun siviiliväestöön kohdistuvat kielteiset vaikutukset jäävät kokonaisvaltaista saartoa vähäisemmiksi.

Pakotteiden kohdentaminen

Pakotteet pyritään mahdollisimman huolellisesti kohdentamaan vastustettavasta politiikasta tai toiminnasta vastuullisiin ja heitä tukeviin henkilöihin sekä näiden ryhmien rahoituksen lähteisiin.

Pakotteiden kohteena voivat olla esimerkiksi tietyn valtion hallitus ja sitä lähellä olevat tahot, mutta niitä voidaan kohdistaa myös tiettyihin ryhmiin, jotka eivät välttämättä ole sidoksissa määrättyyn valtioon.

Lisäksi niillä voidaan rajoittaa pakotteiden kohteena olevassa toiminnassa tarvittavien tuotteiden, materiaalien ja teknologioiden saatavuutta. Pakotteet suunnitellaan aina tapauskohtaisesti vastaamaan kulloiseenkin ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tarpeeseen, minkä vuoksi kaikki pakotejärjestelmät ovat keskenään erilaisia.

Tuonti- ja vientirajoitukset

Pakotteilla voidaan rajoittaa periaatteessa minkä hyvänsä tuotteiden ja teknologioiden vientiä tai tuontia. Eri yhteyksissä vientikieltojen alaiseksi on asetettu muun muassa puolustustarvikkeita, muita aseita ja ampumatarvikkeita, kaksikäyttötuotteita sekä ydinteollisuudessa, öljy- ja maakaasuteollisuudessa ja telakkateollisuudessa tarvittavia tuotteita.

Tuontikieltojen kohteeksi taas valitaan yleensä tuotteita, joista saatavilla tuloilla pakotteiden kohteet rahoittavat toimintaansa: niitä voivat olla esimerkiksi öljy ja maakaasu, petrokemian tuotteet sekä jalometallit ja jalokivet.

Puolustustarvikkeiden vienti

Yksi useimmin käytetyistä pakotelajeista on aseviennin rajoittaminen. Vakiintuneen tulkinnan mukaan kielto kattaa vähintään kaikki ne tuotteet, jotka luetellaan EU:n yhteisessä puolustustarvikeluettelossa.

Tällaisten tuotteiden vienti Suomesta EU:n ulkopuolelle edellyttää aina puolustusministeriön vientilupaa.

Lupaa puolustustarvikkeiden viennille ei myönnetä asevientikieltojen kohteena olevaan valtioon, ellei ehdotettuun vientiin sovellu jokin YK:n päätöslauselmaan tai EU:n neuvoston päätökseen kirjatuista poikkeusperusteista. Vienti voi siten poikkeuksellisesti olla sallittua esimerkiksi alueella toimivien kriisinhallintajoukkojen käyttöön.

Pakotteilla voidaan poikkeuksellisesti rajoittaa myös puolustustarvikkeiden tuontia.

Siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden vienti

Pakotteilla voidaan rajoittaa myös siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden ja ampumatarvikkeiden vientiä. Siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden ja ampumatarvikkeiden kaupallinen tuonti, vienti ja kauttakuljetus edellyttävät Suomessa Poliisihallituksen myöntämää lupaa.

Poliisilaitokset antavat luvat ampuma-aseiden yksityiseen tuontiin ja siirtoon.

EU:n alueella on käytössä lisäksi Euroopan ampuma-asepassijärjestelmä, jolla säännellään urheilu ja metsästystarkoituksessa kuljetettavien aseiden tuontia Suomeen tai Suomesta.

Kaksikäyttötuotteiden vienti

Kaksikäyttötuote on hyödyke, joka soveltuu normaalin siviilikäytön lisäksi myös sotilaallisiin tarkoituksiin, erityisesti joukkotuhoaseiden kehittämiseen.

Kaksikäyttötuotteiden vientiä EU:n alueelta koskee oma asetuksensa kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta, (EY) N:o 428/2009.

Kaksikäyttötuotteiden vienti on luvanvaraista pakotteista riippumatta.

Pakotesäädöksillä voidaan kuitenkin asettaa pidemmälle meneviä rajoituksia kaksikäyttötuotteiden viennille tiettyihin valtioihin tai kieltää tällainen vienti kokonaan.

Suomessa kaksikäyttötuotteiden vientiluvat myöntää ulkoministeriön vientivalvontayksikkö. Lupamenettelyssä noudatetaan lakia kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (562/1996).

Muiden tuotteiden vientiä ja tuontia rajoittavat pakotteet

EU:n pakoteasetuksilla voidaan rajoittaa periaatteessa minkä hyvänsä tuotteiden vientiä tai tuontia. Sen vuoksi ennen vientiä pakotteiden kohteena olevaan valtioon on aina tutustuttava huolellisesti kyseiseen pakoteasetukseen ja sen liitteenä olevien rajoituksenalaisten tuotteiden kuvauksiin.

Palveluiden ja osaamisen vienti

Samalla kun tietyn tuotteen vienti kielletään, kielletään yleensä myös siihen liittyvä ”teknisen avun” tarjoaminen. Sillä tarkoitetaan kaikenlaista osaamista, tietoa ja tietotaitoa, joka liittyy esimerkiksi rajoituksenalaisten tuotteiden valmistamiseen, kehittämiseen tai käyttämiseen.

Tietojen luovuttaminen on kiellettyä pakotteiden kohteena olevassa valtiossa oleskelevalle henkilölle, sinne rekisteröidylle yritykselle ja ylipäänsä siinä valtiossa käytettäväksi.

Teknologiavientiä tai vaikka konsulttipalveluiden vientiä harjoittavien yritysten lisäksi myös opetus- ja tutkimuslaitosten on huomioitava nämä rajoitukset, jos ne suunnittelevat opiskelijoiden tai tutkijoiden rekrytoimista pakotteiden kohteena olevasta valtiosta. 

Pakoteasetuksella voidaan myös erikseen kieltää tietynlaisten palveluiden tarjoaminen kohdevaltioon.

Lisäksi tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta annetun neuvoston yhteisen toiminnan 2000/401/YUTP mukaan joukkotuhoaseisiin liittyvä tekninen apu (esimerkiksi neuvonta ja koulutus) on valvonnanalaista, jos sitä antaa EU:n alueelle sijoittautunut henkilö EU:n ulkopuolella.

Pankki-, rahoitus- ja vakuutussektorin rajoitukset

Vienti- ja tuontikieltojen yhteydessä kielletään yleensä myös niiden kohteena oleviin tuotteisiin ja esimerkiksi niiden kuljettamiseen liittyvän rahoituksen ja rahoituspalveluiden sekä vakuutusten ja jälleenvakuutusten tarjoaminen.

Rahoitus- ja vakuutussektoriin voi kohdistua myös itsenäisiä rajoituksia, jotka koskevat esimerkiksi tietyllä teollisuudenalalla toimivia tai vaikka valtio-omisteisia yrityksiä ja niihin investoimista tai niiden vakuuttamista.

Myös uusien pankkisuhteiden luomista pakotteiden kohteena olevan valtion pankkien kanssa voidaan rajoittaa.

Pakoteluettelot

Usein pakotteiden kohteeksi otetaan lisäksi nimeltä lueteltuja henkilöitä ja yhteisöjä, joiden katsotaan olevan vastuussa pakotteilla vastustettavasta toiminnasta. Tällaisten, niin sanottuihin pakoteluetteloihin otettavien henkilöiden ja yhteisöjen Euroopan unionista löytyvä omaisuus on jäädytettävä, ja heidän kanssaan on kieltäydyttävä kaikenlaisista liiketoimista.

Jälkimmäinen kielto soveltuu myös välillisiin yhteistyön muotoihin eli esimerkiksi tilanteisiin, joissa pakotelistan ulkopuolinen yritys toimii listatun yrityksen välikätenä.

Liiketoimista on tämän vuoksi yleensä pidättäydyttävä myös listattujen yhtiöiden tytäryhtiöiden kanssa.

Maahantulo- ja kauttakulkurajoitukset

EU:n pakotejärjestelmät sisältävät varsin usein matkustusrajoitteita, joita kohdistetaan pakotepäätöksen liitteessä lueteltuihin henkilöihin. Luettelossa mainitaan usein samat henkilöt, joiden varat pakoteasetuksella jäädytetään.

Viranomaiset estävät luettelossa mainittujen henkilöiden pääsyn EU:n alueelle, ellei maahan päästämiseen sovellu erityinen poikkeusperuste.

Liikennöintirajoitukset

Lentokiellot

EU:n neuvoston päätöksillä voidaan ottaa käyttöön erilaisia rajoituksia liikennöintiin pakotteiden kohdevaltion ja EU:n välillä. Useimmin käyttöön on otettu rajoituksia lentoliikenteeseen.

Kyseeseen voi tulla kokonaisvaltainen kielto lentää tietyn valtion alueella (kuten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman perusteella otettiin käyttöön Libyan tapauksessa) tai esimerkiksi kielto sallia tietyn valtion yritysten liikennöimien rahtikoneiden laskeutuminen EU:n jäsenmaiden alueen lentokentillä (kuten Syyrian osalta on päätetty).

Meriliikenteen ja -kuljetusten rajoitukset

EU:n neuvosto voi päättää myös muista tarkoituksenmukaiseksi katsomistaan liikennöinti- ja kuljetusrajoituksista kansainvälisten sopimusten sallimissa puitteissa. Säännöksillä voidaan kieltää esimerkiksi tietyn yrityksen suorassa tai epäsuorassa hallinnassa olevien alusten lastaaminen ja purkaminen.

Kuljetukseen osallistuvilta tahoilta voidaan edellyttää, että nämä toimittavat tulliviranomaisille saapumista ja poistumista koskevat ennakkotiedot pakotemaiden kanssa käytävästä kaupasta ja ilmoittavat erikseen, ovatko kaupan kohteena olevat tavarat pakotteiden tai rajoitusten alaisia.

Myös aluksille ja ilma-aluksille suunnatut tekniset, täydennys- tai huoltopalvelut voidaan kieltää esimerkiksi silloin, jos palveluntarjoajalla on perusteltua syytä epäillä, että alusten lasti on säädösten vastainen.

Pakotteiden perusta, toimeenpano ja lainsäädäntö

YK:n turvallisuusneuvosto voi asettaa taloudellisia ja muita pakotteita kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Turvallisuusneuvoston toimivalta asettaa pakotteita perustuu YK:n peruskirjan VII lukuun, jonka nojalla annetut päätöslauselmat sitovat oikeudellisesti kaikkia YK:n jäsenvaltioita.

Euroopan unionissa kaikki YK:n turvallisuusneuvoston määräämät pakotteet pannaan täytäntöön EU-tason lainsäädännöllä. Myös EU:n omista, niin sanotuista autonomisista rajoittavista toimenpiteistä eli pakotteista, jotka eivät perustu turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin, säädetään EU:n neuvoston päätöksillä ja asetuksilla.

EU:n toimivalta pakotepolitiikan alalla perustuu Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen.

Neuvoston asetukset ovat kaikissa jäsenvaltioissa sellaisenaan sovellettavaa oikeutta ja sitovat niin näiden maiden viranomaisia kuin yksityisiä toimijoitakin.

Jäsenvaltiolla on lisäksi velvollisuus panna kansallisin toimin täytäntöön sellaiset pakotteet, joista säädetään vain neuvoston päätöksissä. Tällaisia ovat erityisesti puolustustarvikkeiden vientiä koskevat rajoitukset sekä maahantuloa ja kauttakulkua koskevat rajoitukset.

Kansallinen yleissäädös pakotteiden kansallisessa täytäntöönpanossa on laki eräiden Suomelle Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä (659/1967) eli niin sanottu pakotelaki.

Pakotelain 4 §:n mukaan viranomaisen sen lain nojalla antaman säännöstelymääräyksen ja EU:n pakoteasetusten rikkominen tai sen yrittäminen on rangaistavaa rikoslain (39/1889) 46 luvun 1–3 §:n mukaisena säännöstelyrikoksena.

EU:n asetuksen rikkominen on rangaistavaa siitä päivästä alkaen, jona kyseinen neuvoston asetus on tullut voimaan eli kun se on julkaistu unionin virallisessa lehdessä.

Lain 2 a §:n mukaan ulkoministeriön tehtävänä on kuitenkin ilmoittaa asetuksen voimaantulosta ja siihen sovellettavista rangaistussäännöksistä säädöskokoelmassa julkaistavalla ulkoministeriön ilmoituksella. 

Pakotelain 4 §:n mukaan rangaistus viranomaisen sen lain nojalla antaman säännöstelymääräyksen tai EU:n pakoteasetuksen rikkomisesta tai sen yrittämisestä säädetään rikoslain luvun 46 §:n 1─3 §:ssä.

Viitatuissa pykälissä säädetään rangaistavaksi säännöstelyrikos (1 §) sekä sen törkeä (2 §) ja lievä tekomuoto (3 §). Säännöstelyrikosta koskevan pykälän 1 momentin 1 kohta koskee pakotelain tai sen nojalla annetun säännöstelymääräyksen rikkomista tai sen yrittämistä ja 11 kohta EU:n pakoteasetuksen rikkomista tai sen yrittämistä.

Säännöstelyrikoksesta voidaan tuomita myös yhteisösakkoon (rikoslain 46 luvun 13 §).

Puolustustarvikkeiden vientiä säännellään puolustustarvikkeiden viennistä annetulla lailla (282/2012). Puolustustarvikkeiden maastavientirikoksesta määrätään rangaistus rikoslain 46 luvun 11 §:n mukaisesti.

Takaisin ylös