Pohjois-Atlantin Liitto (Nato)

Nato on monenkeskinen poliittis-sotilaallinen yhteistyöjärjestö. Järjestö on kansainvälisen turvallisuuskehityksen myötä muuttunut yhä enemmän kriisinhallintaa toteuttavaksi organisaatioksi.

Naton jäsenvaltioiden ja rauhankumppanuusmaiden yhteinen kokous 5.-6.5.2010 (Naton kuva-arkisto)

Perustietoa Natosta

Pohjois-Atlantin Liitto - North Atlantic Treaty Organisation - perustettiin huhtikuussa vuonna 1949. Se on kollektiivinen puolustusliitto, jonka tarkoituksena on turvata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin Pohjois-Atlantin sopimukseen sekä YK:n peruskirjaan nojautuen.

Naton perimmäinen, artikla 5 mukainen aluepuolustustehtävä oli liittokunnan olemassaolon perusta niin kauan kuin Neuvostoliitto oli olemassa.

Vaikka liittokunnan jäsenilleen antamat uskottavat turvatakuut säilyvät Naton perustehtävien joukossa, Naton toiminnan painopiste on siirtynyt sotilaalliseen kriisinhallintaan. Nato joutuu myös mukauttamaan toimintansa uusiin turvallisuusuhkiin, kuten terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, heikot valtiot ja ympäristökatastrofit.

Natossa on tällä hetkellä 28 eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista jäsenmaata, ja se on laajentunut perustamisensa jälkeen useita kertoja. Viimeksi Nato laajentui keväällä 2009 Albanian ja Kroatian liittyessä liittokuntaan. Naton eurooppalaisten jäsenmaiden joukko koostuu pitkälti EU-maista. Euroopan Unionin 27 jäsenmaasta 21 kuuluu myös Natoon.

Pohjois-Atlantin sopimus

The North Atlantic Treaty 4 April 1949
(http://www.nato.int)

Pohjois-Atlantin sopimus 
(epävirallinen suomennos, pdf 12 kt)
(http://www.finlandnato.org)

Naton perustehtävät

Naton perustehtäviin kuuluvat

• yhteinen puolustus
• kriisinhallinta
• turvallisuutta edistävä yhteistyö muiden järjestöjen ja valtioiden kanssa.

Yhteistyö- ja kumppanuusjärjestelyt

Liittokunnan ja Venäjän välinen sopimus yhteistyöneuvoston (Nato-Venäjä -neuvosto, NRC) perustamisesta hyväksyttiin yhteisessä huippukokouksessa Roomassa 28.5.2002. NRC koostuu Nato-jäsenvaltioista ja Venäjästä, ja työskentelee 29:n tasavertaisen maan kokoonpanossa.

Naton jäsenmaat eivät pääasiallisesti koordinoi kantojaan ennen kokouksia. NRC on keskittynyt erityisesti poliittisen dialogin, terrorisminvastaisen toiminnan ja käytännön yhteistyön edistämiseen, mukaan lukien Afganistanin vakauttaminen. Georgian kriisiä syksyllä 2008 seuranneen Naton ja Venäjän välisten poliittisten suhteiden pysähtymisen jälkeen Nato-Venäjä neuvoston uudelleen käynnistämisestä sovittiin Natossa vuonna 2009. Vuonna 2010 NRC kokoontui valtion päämiestasolla.

Naton ja Ukrainan erityissuhteiden muodollisena perustana on Naton ja Ukrainan välillä vuonna 1997 solmittu peruskirja, joka määrittelee keskeisimmät yhteistyöalat ja luo pohjan Nato-Ukraina -komission (NATO-Ukraine Commission, NUC) yhteistyölle. Myös Naton ja Georgian välille perustettiin syyskuussa 2008 samankaltainen yhteistyöelin, Nato-Georgia -komissio (NATO-Georgia Commission, NGC).

Välimeri-dialogi (Mediterranean dialogue, MD) perustettiin v. 1994 samaan aikaan rauhankumppanuuden kanssa. Tällä hetkellä dialogiin osallistuu seitsemän maata: Egypti, Israel, Mauritania, Marokko, Jordania, Tunisia ja Algeria.

Persianlahden maiden kanssa toteutettava yhteistyöaloite (Istanbul Co-operation Initiative, ICI) esiteltiin Istanbulin huippukokouksessa v. 2004. Siihen osallistuu tällä hetkellä neljä maata Persianlahden alueelta.

Lisäksi Natolla on yhteistyötä ns. kontaktiryhmän maiden kanssa. Nämä maat ovat mm. Australia, Japani, Uusi-Seelanti ja Etelä-Korea. Myös ns. kontaktiryhmän maat ovat osallistuneet merkittävällä tavalla Nato-johtoiseen kriisinhallintaan Afganistanissa. Australia on kaikista Naton kumppanimaista eniten joukkoja ISAF-operaatioon luovuttanut maa.

Päätöksentekojärjestelmä

Nato ei ole ylikansallinen organisaatio, vaan poliittiseen ja sotilaalliseen rakenteeseen jakautuva hallitustenvälinen yhteistyöjärjestö. Kaikki Naton sotilaallinen toiminta on alisteista poliittiselle päätöksenteolle. Natossa päätökset tehdään yhdessä konsensusperiaatteella, eli päätöksen syntyminen edellyttää, ettei yksikään jäsenmaa sitä vastusta.

Naton korkein päätöksentekoelin on neuvosto (North Atlantic Council, NAC). Neuvostossa ei äänestetä, eikä siellä tehdä enemmistöpäätöksiä. Nato ei järjestönä voi ryhtyä yhteenkään toimenpiteeseen, ellei siitä ole sovittu yksimielisesti jäsenmaiden kesken.

Puolivuosittain hyväksyttävät ministerikokouskommunikeat ovat keskeinen, EU:n huippukokouskonkluusioita vastaava dokumentti. Niissä käsitellään Natossa ajankohtaisia asioita ja jatkotyön tavoitteita.

Naton operaatiot

Suurimmat Nato-johtoiset operaatiot ovat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella toimivat Kosovon, Afganistanin ja Libyan kriisinhallintaoperaatiot:

• Kosovo Force (KFOR)
• International Security Assistance Force (ISAF)
• Operation Unified Protector (OPU).

Osana Suomen kansainvälistä kriisinhallintaa Suomi osallistuu ISAFiin ja KFORiin.

Muita Naton toiminnan aloja

Sotilaallisen kriisinhallinnan ja sotilaallisten kykyjen kehittämisen lisäksi Naton toiminta ulottuu laajemmalle alueelle. Natolla on mm. siviilivalmiustoimintaa, jonka kautta kehitetään Naton ja kumppanimaiden kykyä pelastuspalveluun ja muuhun siviilitoimiin kriisien ja onnettomuuksien varalta.

Liiteasiakirjat

Suomen osallistuminen Naton nopean toiminnan joukkoja (NRF) täydentävään toimintaan (PDF)
valtioneuvoston selonteko eduskunnalle (VNS 1/2008 vp)

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset (PDF)
ulkoasiainministeriön selvitys 21.12.2007

Kriisinhallintakartta

Kartta: Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan (PDF)