Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Euroopan unionin oikeudelliset kysymykset

Jäsenvaltioiden on noudatettava ja toimeenpantava kansallisella tasolla EU:ssa tehtävä säännöstö eli EU:n lainsäädäntö. Kuva: Euroopan komissioJäsenvaltioiden on noudatettava ja toimeenpantava kansallisella tasolla EU:ssa tehtävä säännöstö eli EU:n lainsäädäntö. Kuva: Euroopan komissio

EU-oikeus on erityisellä ja ainutlaatuisella tavalla sitova kansainvälinen oikeusjärjestelmä. EU:lla on lainsäädäntövaltaa niillä aloilla, joilla jäsenvaltiot ovat sille toimivaltaa antaneet. EU-oikeudella on pääsääntöisesti etusija kansalliseen lainsäädäntöön nähden.

EU-oikeus voi myös vaikuttaa kansallisen lainsäädännön tulkintaan ja soveltamiseen. Jäsenvaltioiden on noudatettava ja toimeenpantava kansallisella tasolla EU:ssa tehtävä säännöstö eli EU:n lainsäädäntö.

EU-oikeus

EU-oikeus on laaja-alainen ja jatkuvasti kehittyvä kokonaisuus, joka vaikuttaa monin tavoin unionin jäsenvaltioihin ja sitä kautta kansalaisiin.

Ulkoasiainministeriön oikeuspalvelun EU- ja valtiosopimusoikeuden yksikkö toimii neuvonantajana ja asiantuntijana muun muassa EU:n perussopimuksia, sen toimielimiä ja toimivaltakysymyksiä käsittelevissä asioissa sekä EU:n ulkosuhdesopimuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Euroopan unionin lainsäädäntö

Käyttäessään unionin toimivaltaa toimielimet hyväksyvät asetuksia, direktiivejä ja päätöksiä sekä antavat suosituksia ja lausuntoja.

Asetus pätee yleisesti. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot.

Päätös on kaikilta osiltaan velvoittava. Jos siinä nimetään ne, joille se on osoitettu, se velvoittaa ainoastaan niitä.

Suositukset ja lausunnot eivät ole sitovia.

EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) toteutetaan pääasiassa neuvoston päätöksillä.

Euroopan unionin perussopimukset

EU:n perussopimukset ovat EU:n jäsenvaltioiden välillä tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joilla EU, sen toimivalta ja toimielimet on perustettu. Perussopimukset luovat keskeisimmät puitteet EU:n kaikelle toiminnalle. Merkittävimpiä perussopimuksia ovat:

  • Euroopan yhteisön perustamissopimus (ns. Rooman sopimus) vuodelta 1957
  • Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus (ns. EURATOM-sopimus) vuodelta 1957
  • Sopimus Euroopan unionista (ns. Maastrichtin sopimus) vuodelta 1992
  • Amsterdamin sopimus vuodelta 1997
  • Nizzan sopimus vuodelta 2001
  • Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta vuodelta 2009.

Näistä kolmea ensimmäistä voidaan kutsua myös perustamissopimuksiksi. Kahdella ensimmäisellä perustettiin Euroopan yhteisöt ja Maastrichtin sopimuksella perustettiin Euroopan unioni. Perussopimuksia on lisäksi muutettu uusien jäsenvaltioiden liittymisen yhteydessä.

Lissabonin sopimuksella muutettiin Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta, joka nimettiin sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta. Lissabonin sopimuksen myötä unioni siis perustuu kahteen perussopimukseen eli:

  1. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen (”SEU”), ja
  2. Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (”SEUT”).

Euroopan unionilla on lisäksi perusoikeuskirja, jolla on sama oikeudellinen arvo kuin SEU- ja SEUT- sopimuksilla. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan perusoikeuskirjasta tuli oikeudellisesti sitova.

Takaisin ylös